Arvontaan osallistujista valehtelematta ainakin 1/3 toivoi enemmän koirapostauksia eli juttuja meidän Terhosta. Mielelläni kirjoittelen ja tämä pojuhan on oikea linssilude, joten kuvitustakin löytyy. Ikää tällä riiviöllä on huomenna 17vkoa, hampaat tippuu suusta ja rokotukset on saatu. Koirakamuja löytyy jo ja mikä olisikaan sen ihanempaa kuin riehua toisten kanssa ihan päättömästi? Niin ja riehua osataan kyllä ihan itsenäisestikin, ns.corgihepulit ovat arkipäiväisiä ja siinä vaiheessa juostaan päin kaikkea mikä tielle sattuu.
Kerron tähän väliin ihan vain meidän kuulumisia, mutta myöhemmin voisin kirjoitella myös rodun ominaisuuksista ja niiden toteutumisesta Terhossa. Sen voin sanoa, että enempää corgi tämä ei varmasti voisi olla, ruokahalut on todellakin kuin hevosella ja kaikkea täytyy paimentaa. Haukkuminen on onneksi pysynyt minimissä.
Osaan olla hieno ja ylväs corgipoika!
Tyylinäyte Terhon tavanomaisimmasta nukkumisasennosta. Ja paras alusta nukkumiseen on pissipyyhe tai paljas lattia. Sängyt ovat ihan yliarvostettuja. Tosin nyt pissipyyhkeet ovat historiaa, kun isosta pojasta on pikkuhiljaa tullut sisäsiisti satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta.
Ai hurmaako nämä korvat ja silmät sinutkin? Koko kortteli on sekaisin tästä suloisuudesta.
Ollaan vältytty tuhoilta tähän asti tarjoamalla paljon sallittua syötävää. Vielä välillä meinaa suuhun eksyä maton reunat ja kädet, mutta koko ajan vähenevässä määrin! Tosin kantapäät ovat koetuksella, onhan tämä paimenkoira, jonka täytyy pitää karjansa koossa. Ja ah ihanaa, kun tällainen iso karvainen matto laitettiin lattialle, siinä on kiva pyöriä ja narskutella luuta, onpa tainnut tulla nokosetkin otettua. Selvästi siis matto vain Terhoa varten :D.
Kyllä nautiskeltiin kun aurinko pilkahti kesken synkän tammikuun eikä pakkanenkaan paukkunut. Pennun karvaton masu ei nimittäin kestäisi vielä paukkupakkasia, vaikka muuten tätä pojua ei meinaa saada sisälle millään, ulkona on niin mahdottoman kivaa! Ja tiedättekö mitä, kivet ja kaikki muu ei- sallittu on tosi namia.
Ei oltu yksin jäällä, kun aurinko paistoi niin kauniisti, mutta onneksi Terholla löytyy välillä korvat ja kuuloaisti, joka tottelee käskyjä porukankin keskellä. Nimenomaan _välillä_, koska corgi on varmasti tunnettu myös suurista korvistaan, joista häviää kuulo hyvinkin nopeasti. Valikoiva kuulo siis.
Kyllä koiralla on oltava sopivan kokoinen sänky. Meillä koiralla on paremmat oltavat kuin itsellä, oma sänky lahoaa käsiin ja koiralle vain parasta ;D. Terho venyy pituutta vielä aika paljon, painoa pitäisi kertyä vähintään saman verran lisää, eli viitisen kiloa, joten sänky on sopiva jossakin vaiheessa. Vaikka edelleen, paras paikka nukkua on tuossa sängyn vieressä lattialla.
Pallotkin on alkaneet kiinnostaa ja satunnaisesti osaan tuoda ne myös takaisin. Tykkään kuitenkin juoksuttaa noita tyhmiä omistajia sen pallon perässä. Sit mulla on tämmönen tyytyväinen ilme.
Siinäpä pientä katsausta Terhon elämään viime aikoinan. Kovasti on kasvettu ja näytetään jo koiralta! Naapurit alkuaikoina luulivat Terhoa pehmoleluksi. Kyllä, minä talutan pihalla 20 kertaa päivässä pehmolelua, kun ei muutakaan tekemistä ole :D. Toivottavasti siis oli vitsi.
kynsille.wordpress.com 
Terho on kylla ihana! :) Todellakin ihan lelukoiran nakoinen!
<3 pikku hiljaa kuitenkin muistuttaa enemmän koiraa kuin lelua, mikä on toisaalta harmi, ei ehkä kohta ole enää näin söpö ;)
On kyllä ihana tapaus tuo Terho ja tosi hyvä nimikin sillä on! :) Mä oon niin ihastunut tähän rotuun, että voisin hyvin kuvitella seuraavan koirani olevan tällainen. Toivotaan kuitenkin, että tämä nykyinen Rymy saisi elää pitkän elämän, eli edessä olisi ainakin 12 vuotta yhteiseloa nyt kun ensimmäinen vuosi on takana.
Rymykin on niin suloinen <3 Terho kiittää kehuista. Suosittelen kyllä corgia, vaikka se voimakastahtoinen onkin, mutta onhan se ihan äärettömän söpö ja aikuisenakin "sopivan kokoinen", vaikka pitkäksi pötkyläksi kasvaakin.
En kestä miten söpö!
Kaverilla on kanssa welsh gorgi, en tiedä onko pembroke mutta ainakin sama väritys on :D Itseasiassa kahdella kaverilla!
Tuttua kyllä tuo, että häviää kuulo. Muutaman kerran saanut meidän koiraa huudella kurkku suorana. Nyt tosin ei sekään auta, kun kuulo on huonontunut.
Corgi alkaa olla nykyään aika yleinen näky ja täällä kaupungissakin, vaikka paimenkoira onkin ja maalla irtaallaan varmasti ihan omimmillaan :). Kyllä viikonloppuna sai tehdä töitä kun porukoiden kissan nähdessä hävisi kuulo sitten koko viikonlopuksi, sisällä ja ulkona :D
APUA MÄ EN KESTÄ. En tiedä mitään söpömpää kuin corgin pennut!!!!!! Kaikki aivotoiminta lentää samantien narikkaan kun nään corgeja :D aaaaaaaaaaaaaaaaa saisinpa Terhon syliin <3<3<3<33
Hihih, tää on kyllä söpö tapaus ja varsinaisen ihmisrakas! Kaikki rakastaa Terhoa ;) <3